1/14/2016

Minä rakastan

"Minä lakattaa äitiä isiä"

Nyt nuo maailman ihanimmat sanat on vihdoin meilläkin opittu! Oon tottunut sanomaan Sannille joka ilta että 'äiti rakastaa sinua", ja eilen illalla sain ensimmäistä kertaa samanlaisen vastauksen takaisin. Tätä lausetta seurasi tiukka hyvänyön halaus ja pusu. Sydän meinasi sulaa<3 Vaikka kuinka tiedän, että tämä pieni apinanpoikanen on rakastanut minua aina, vaikkei sitä ole osannutkaan sanoa, tuntui se silti uskomattoman ihanalta kuulla se ensimmäistä kertaa hänen suustaan!

Tosiaan niinkun tuosta Sannin sanomasta lauseesta huomaa, hän ei vielä osaa sanoa 'ja' -sanaa. Se on aina vaan esim. 'äiti isi' tai 'paita housut' :D Muuten puhe on kehittynyt taas ihan huimasti! Välillä saa jopa varoa omia sanojaan, ettei mene sitten esimerkiksi päiväkodissa sanomaan mitään tyhmää tai jotain yksityisiä asioita huutelemaan! :D Mini nimittäin on alkanut toistelemaan sanoja ja lauseita aika urakalla.

Ensimmäinen arkiviikko on ollut aika väsyttävä ja raskas. Lomalla Sannikin heräili aamuisin vasta 9-10 aikaan, joten 7 aamuherätykset eivät ole houkutellut meistä kumpaakaan. Päiväkodissa on mennyt hyvin, edelleen. Mutta saman tien autoon mentäessä väsy ja nälkä iskee ja mikään ei ole hyvin. Kyllä sen vaan huomaa, että se päiväkoti on lapselle kuin työtä. Vaikka siellä onkin todella kivaa ja sinne on aina mukava mennä, niin on se silti raskasta. Illat kotona on sitten entistä raskaampia, kun koko perhe on ollut päivän omissa 'töissään'. Ja pahentunut uhma ei asiaa auta kyllä yhtään :D Onneksi tämäkään vaihe ei kestä ikuisesti ja kaikista hetkistä on selvitty tähän asti, joten selvitään tästä eteenpäinkin!

Mulla itsellä on nyt kääntynyt uusi sivu elämässä. Stressaava lukio ja kouluympäristö saa hetkeksi jäädä ja suuntana on työkokeilu. Joku voisi ajatella että mun pitäisi hävetä sitä, että lopetin koulun kesken, mutta olen itse tästä päätöksestä aivan suunnattoman iloinen ja helpottunut! Mun tekisi suorastaan mieli hehkuttaa tätä asiaa kaikille, koska olen odottanut tätä niin kauan ja vihdoin se toteutuu.  Joten hei lukiolaiset, tulkaa ostamaan kasa uusia kirjoja pois nurkista! Haluan niistä nopeasti eroon :D

Sen kummempia höpöttämättä laitan tähän loppuun muutaman kuvan, jotka oon saanut otettua tällä mun uudella puhelimella, jonka Tomi tosiaan osti mulle joululahjaksi! Meidän joulusta en nyt ole jaksanut tehdä omaa postausta, se on tuottanut aivan liikaa päänvaivaa, haha! :D Mutta sen voin sanoa, että meillä oli ihana joulu ihanassa seurassa, kiitos siihen osallistuneille! Hyvää loppuviikkoa kaikille :)

10/22/2015

Kaksivuotiaalleni, rakkaudella äiti <3

"Tänään on kulunut kaksi vuotta syntymästäsi. Kaksi raskasta, mutta niin ihanaa vuotta. Niin ihanaa, etten löydä sanoja kuvaamaan sitä onnen ja rakkauden tunnetta, mitä sinua kohtaan tunnen. Sinun syntymäsi oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

   Olen yrittänyt tehdä kaikkeni ollakseni täydellinen äiti sinulle. Vaikka tiedän ettei täydellistä äitiä ole olemassakaan. Silti olen pyrkinyt olemaan sellainen, sillä sinä ansaitset vain parasta. Välillä pelkään, että en onnistu 'tehtävässäni', mutta sisimmässäni tiedän, etten voi siinä koskaan onnistuakaan. Se ei ole mahdollista. Kenellekään. Tiedän, että olen paras mahdollinen äiti juuri sinulle ja se riittää minulle. 

   Uhmaikäsi on tällä hetkellä kovassa vauhdissa. Olet kuin pieni, söpö, kujeileva apina. Toisinaan saatat olla jopa käsiin räjähtävä aikapommi. Tai pahimmillaan tehosekoitin ilman kantta. Koettelet eniten äidin hermoja, tietenkin. Mutta siitä tiedän, että rakastat minua, vaikket sitä osaakaan vielä sanoa. Ja minä rakastan sinua vaikeista hetkistä huolimatta enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Olet äidin pieni prinsessa, vaikka mököttäisit nurkassa, vaikka heittelisit lelujasi ympäri taloa, vaikka veisit uuden kenkäsi vessanpönttöön ja vaikka kuinka kiukuttelisit niin, että koko kerrostalo kuulee. Tulet aina olemaan äidin pieni prinsessa.

   Ihmiset sanovat, että lapsen kanssa aika kuluu todella nopeasti. Totta sekin. Mutta toisinaan minusta tuntuu, että miten voit olla vasta kaksivuotias, olethan ollut elämässämme aina? En osaisi mitenkään kuvitella elämääni ilman sinua, enkä vaihtaisi päivääkään kanssasi. En edes niitä huonoja. Jokainen päivä kanssasi on uusi rikkaus elämääni. 

   Äiti on niiiiiin hirmu ylpeä sinusta. Neuvolatätikin kehui sinua tänään todella paljon, muistatko? 



   Hyvää syntymäpäivää, rakas lapseni."

                ~Rakkaudella, äiti~ 

   

9/01/2015

Onni on pieniä asioita

Heipsun taas!

Elossa ollaan, edelleen! :D En voi sanoa, että on ollut niin paljon kiireitä, etten olisi ehtinyt kirjotella, koska ei ole. Vaan tällä kertaa voin syyttää vaan omaa laiskuuttani. Väitän itselleni, että 'nyt ei kerkeä' 'ei mulla ole aikaa tähän', vaikka tosiasiassa olisi liiankin paljon aikaa tehdä kaikenlaista. En vaan ole halunnut tulla kirjottelemaan siinä ajatuksessa, että 'mun on nyt pakko', koska sillon tästä ei tulisi yhtään mitään! :D Nyt mulla on ollut vapaailta ja oon ollut yksin kotona, niin sain vähän inspiraatiota kirjotella ja päivittää kuulumisia! 


Meidän elämässä on tapahtunut paljon kaikkea tässä välissä. Ja tarkoitan siis oikeesti, _todella paljon kaikkea! Kerron myöhemmin tarkemmin, miten me vietettiin meidän kesäloma. Mutta näin alkuun voin paljastaa, niin kun varmaan moni mua instagramissa ja ask.fmssä seuraava tietää jo, että Tomi kosi mua loppukesästä ja myöntävän vastauksen seurauksena ollaan nyt kuukausi oltu onnellisesti kihloissa <3. 


Myös kesäloman aikana sain soiton Sannin perhepäivähoitajalta, että hän ei jatka enää syksyllä, joten Sannillakin alkoi ihan uusi vaihe elämässä, nimittäin päiväkoti! Olin henkilökohtasesti tositosi surullinen tästä uutisesta, sillä Sanni oli monta kertaa hokenut iltasin kun ollaan menty nukkumaan, että '-- nukkuu' '-- mennään huomenna'. Sanni tykkäsi tosi paljon tästä paikasta ja niistä ihanista ihmisistä kenen kanssa sai siellä viettää aikaa, että sanoi niille joka ilta hyvää yötä vaikkei heitä nähnytkään <3. 

Mutta nyt siihen itse päiväkotiin! Olin aika peloissani miten Sanni tulisi siellä pärjäämään kun ei ole tottunut jakamaan leluja monen lapsen kanssa tai ylipäätänsä olemaan niin monen lapsen kanssa. Onnekseni päiväkoti lähti paremmin kuin hyvin käyntiin! Ensimmäinen viikko oli aika lailla äitin perään itkemistä, joka oli ihan sydäntä särkevää katsottavaa kun piti pieni jättää sinne itkemään, mutta meillä kävi taas tosi hyvä tuuri hoitajien suhteen, sillä Sannin ryhmän hoitajat on ihan parhaita! Oon aina ollut vähän epävarma päiväkodeista yleensäkin, sillä oon itse ollut koko lapsuusikäni yksityisessä päiväkodissa ja mulle on nää ryhmittelyt tullut ihan uutena juttuna! :D Nyt viime aikoina Sanni on tutustunut yhteen samana vuonna syntyneeseen tyttöön ja he leikkii siellä kuulemma koko ajan yhdessä! He on ihan kun paita ja peppu! Jos toinen tekee jotain, niin toisen pitää tehdä heti perässä. Hiuksetkin on aina samalla tavalla! :D Sannin ryhmän täditkin on kehunut kuinka hyvin Sanni osaa leikkiä ikäisekseen ja mun suu tyyliin loksahti auki kun kuulin tämmöstä ihanaa palautetta mun pienestä<3 En tiiä voiko enää ylpeämpi olla! Äitin pikkusesta on tulossa iso tyttö, nyyh. En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa.. Vai molempia! 


En muista oonko täällä vielä sanonut, mutta mun perustyyliin muutin viime tipassa mieltäni ja päätin ahkerana tyttönä jatkaa lukiota. Jee, hyvä minä! Mulla on ollut nyt taas paljon enemmän motivaatiota kun ekalla luokalla ja oon jopa ollut lähes jokaisella tunnilla :D. Läksyjäkin jaksoin ekat kolme päivää tehdä... Mutta eiköhän sekin taas tästä pikkuhiljaa luonnistu kun saan vähän alennettua tätä järkyttävää stressiä! 


Asiasta toiseen, mä niin rrrrakastan syksyä! Tai no, tätä 'välikautta' suoraan sanottuna vihaan, kun aamulla saa pukea villatakin ja pipon päälle, mutta päivän myötä saisi tunnin välein vähentää vaatetta ja hikeä pukkaa jos ei kerkeä käydä kotona. Onneksi meidän koulu on melkeempä meidän takapihalla joten kotiin on tosi lyhyt matka. Mutta onneksi säät alkaa koko ajan viiletä, koska itse olisin jo niiin valmis pukemaan paljon vaatetta ja tuntemaan sen viileän syystuulen hiuksissa! (Okei nyt on vähän liian runollista mun suusta, haha! :D ) Illat alkavat olla jo iihanan pimeitä ja Sannin mentyä nukkumaan saa siivota enimmät lelut ja tavarat, laittaa kynttilöitä palamaan ja nauttia ihanasta rauhasta, ah <3. 

Enivei, tähän loppuun ilmoitan että tein puhelimeen 'suursiivouksen' jos niin voi edes sanoa! :D Eli päivitin vähän uusia sovelluksia ja muokkailin kansioita ymsyms, ihan vaan koska vaihtelu virkistää. Eli nykyään mua voi seurata myös twitterissä !


Huhhuh, jospa ens kerralla sit vähän enemmän siitä meidän kesästä! Hyvää yötä <3 

                            ~Sara

(niin ja tosiaan pahoittelen, jos tietokoneella näkyy jollakin lailla hassusti tai vaikeasti koko blogi, siihen syynä on se, että oon nyt kirjottanut vaan puhelimella, mutta heti kun tietokone saadaan toimimaan niin korjaan tämänkin ongelman! :*)

7/12/2015

Just like animals, animals...

Vihdoin oli taas _vähän lämpöisempi päivä ja me lähdettiin käymään Kälviän eläinpuistossa mummun ja kummisedän kanssa. Koska pakkohan tämä "lämmin" päivä oli käyttää hyväksi, jos tämmösiä ei enää tule. Isi oli koko päivän vaarin luona tekemässä pihatöitä niin meillä oli jälleen tyttöjen (ja kummisedän) päivä! 


Automatka meni mukavasti Sannin laulua kuunnellessa, johon melkeen jo kerettiin oppia sanat! (Lalakashaukaaniinii) Tuo eläinpuisto on niin kivan lähellä, kun on Kokkolan keskustasta vaan joku 10km, joten Sanni jaksaa (ihan)hyvin istua tuon pikku matkan autossa :D Ajateltiin, että puistossa tuskin on tällaisella ihan ok -kelillä paljon porukkaa, mutta kun parkkipaikalle päästiin niin siellä odotti jotain ihan muuta kuin tyhjä puisto. Se oli täynnä lapsia. Autokin jouduttiin jättää tien viereen kun kaikki parkkipaikat oli täynnä, huhhuh. Asuntoautoja ja -vaunuja oli paljon, joten suurin osa heistä oli varmaan poikkeamassa siellä kesälomareissulla tms. Uskallettiin kuitenkin hypätä tuon kauhean väkijoukon sekaan! :D

Ensimmäisenä katsottiin puput ja kanat läpi ja ne olikin ihan hirmu mielenkiintosia! Sanni jaksoi vaikka kuinka kauan vaan istua kyykyssä pupujen häkin vieressä ja naureskella niiden touhuille. Kanatkin oli niin hassuja sekä koirat varsinkin! Tuleekohan Sannista isona koirakuiskaaja kun niin hyvin tuntui osaavan sitä niiden kieltä! Keltään tuskin jäi kuulematta meidän tytön haukkuminen :D 


Tämän jälkeen löydettiin pienen pieni poni! Aluksi Sanni vaan istui siellä jossakin kaukana kyykyssä ja tutkaili heppaa, mutta sitten toisella kerralla uskalsi äitin vieressä tulla lähemmäksi (tai no, oikeastaan ehkä vaan n. kahdeksi sekunniksi:D)


Vähän joudun moittimaan kyseistä eläinpuistoa, sillä siellä kyllä oli kyltit, kuten "ETHÄN RUOKI ELÄIMIÄ" "ÄLÄ MENE LIIAN LÄHELLE AITAA" "ANNA KOIRAN SYÖDÄ, NUKKUA JA TEHDÄ TARPEENSA RAUHASSA". Mutta siellä ei ollut minkäänlaista valvontaa, tai en ainakaan itse sellaista huomannut. Kukaan ei seurannut, totellaanko kyseisiä ohjeistuksia. Ymmärrän sen, että vanhempien tehtävä on katsoa lastensa perään. Mutta esimerkiksi tänäänkin siellä juoksenteli n. 5-9 vuotiaita lapsia yksinään (oon todella huono arvioimaan ikää, mutta suunnilleen.. ehkä :D). Ne katseli eläimiä ainakin mun silmään aika läheltä, ja olisi voinut käydä huonosti, jos olisivat päässeet "ärsyttämään" jotain vihaista eläintä. Onneksi näin ei päässyt käymään ja muuten en voi kyllä kuin suositella paikkaa, varsinkin pienten lasten kanssa, joiden perään on PAKKO katsoa. 


Välillä piti mummun kanssa levähtää ja taas matka jatkui. Sanni erityisesti taisi rakastua pieniin possuihin (ja ehkä vähän mummukin)! Possujen vieressä oli myös ihan ylisöpöjä lampaita, olisin voinut ottaa ne vaan syliin ja viedä kotiin <3. Lehmiä oli myös parisen kappaletta sekä vuohia vähän enemmän. Vuohet oli pelottavia, niillä oli suuret lasittuneen näköiset silmät ja kaksi niistä alkoi tappelemaan niiden sarvilla, hui! :D Liukumäki oli meidän neidillä ahkerassa käytössä ja traktoritkin kierrettiin läpi. 


Lopuksi löydettiin ne koko päivän odotetut kissat! Kaikki oli nukkumassa, joten niistä ei hirveästi iloa meille ollut. Söpöjä he joka tapauksessa olivat<3 Mulle on niin tullu kissakuume, ettette arvaakaan! Olis niin tehnyt mieli vaan sanoa jollekin, että tämän mie haluan, ja ottaa mukaan kotiin !! <3 

Kanat ja puput piti kertaalleen vielä nähdä ja sen jälkeen päästiin juuri ja juuri kahvilaan, kun se oli niin täynnä. Huomas kyllä, että Sanni nautti ihan toden teolla, nimittäin hän sai pienen jäätelön ja pillimehun ja vähän väliä sottapytyn suusta kuului, että "HYVÄÄ!" :D Muutamat laskut vielä laskettiin pikkupuistossa, jonka jälkeen lähdettiin kohti mummulaa (vähän kiukkuisena, mutta tyytyväisenä)! 


Sanni jäi mummulaan nukkumaan ansaittuja päiväunia ja mie menin kotia siivoamaan! Kerrankin kun saan siivousintoa, niin sillon kans pitää saada joka nurkka puhtaaksi! Tällä kertaa siivous jäi kesken, koska suutuin mein imurille, kun se ei imenyt mitään lattialta, vaan siirsi niitä roskia ja pölyä vaan eteen ja taaksepäin!! Meni niin hermot, että meinas imuri lentää kovaa kyytiä pihalle, haha! :D Sammutin (raivoissani) imurin, josta raivon seurauksena lähti rengas irti.. No, se oli ihan oikein sille! Menin äitille syömään, jonka jälkeen nuppunen jo heräs<3 

Me syötiin ihan järjettömän hyvää kalaa! Tosiaan, me Peten kanssa ostettiin eilen savustin ja lohi, että saatais ite kokeilla savustaa kalaa! "Epähuomiossa ja kiireessä" Pete nappas tiskiltä vaan jonkunnäkösen lohen (kaikki näytti oikeesti samalta ja mie en ainakaan ole mikään kala-asiantuntija!:D) ja sanoin että "eiköhän se oo hyvä" vaikka tuskin edes vilkaisin koko pakettia. Alettiin kokoomaan savustinta ihan innoissamme ja äiti alkoi ihmettelemään, että miksi me ollaan ostettu _valmiiksi savustettu ja suolattu kala... Eikun vaan uuniin lämpenemään ja kala oli valmis tarjottavaksi.. No, ehkä ens kerralla saadaan itse kokeilla savustamista :D 

Vielä pieni ilmoitusasia, jota en olisi koskaan uskonut sanovani.. Eli päätin jatkaa lukiota ja myöhemmin siirtyä hoitoalalle.. Hyvä minä! Niin ja nyt alkoi sitten Tomillakin loma, joka tarkoittaa miulle pitkään nukuttuja aamuja, sekä vapaapäiviä/iltoja! Tällä hetkellä olen kyllä harvinaisen iloinen, vaikka kelit on mitä on, ne ei tällä hetkellä haittaa yhtään! 

                              ~Sara