7/30/2014

Kuka minä olen?

Sara, Kokkola, 16-vuotias, teiniäiti, bloggaaja, avoliitossa, lukiossa ... mun elämä tiivistettynä 7 sanaan.

Eli kuka mä oikein olen?

~Koko nimeä multa on kysytty paljon, eli mun toiset nimet on Ella ja Johanna.
~Ja kyllä, täytin tänään 16 vuotta !
~Asun Kokkolassa tällä hetkellä ja olen asunut tässä samassa talossa koko ikäni.
~Seurustelen avopuolisoni, Tomin kanssa.
~Meillä on 9kk ikäinen tyttö, Sanni Sofia Charlotta.
~Käyn Kiviniityn lukiota.
~Harrastan tällä hetkellä tanssia, Triolissa.
~Kiinnostuksen kohteina ovat musiikki, muoti, sisustaminen, bloggaaminen, hyvä ruoka ja tanssi.

Siinä nyt alkuun vähän tämmösiä faktoja. Tähän väliin voisin sit heittää vähän jotain mun harrastusasioista...

Oon harrastanut tanssia 3-4 vuotiaasta asti ja jouduin lopettamaan sen keväällä 2013, sillä tulin raskaaksi. Haikein mielin oon kattellu ku muut tanssii ja sit meiän vanhat ohjaajat keksii et perustetaan ryhmä ja sillä porukalla sit tanssittas kesän ajan. Ei tarvinnu multa kahesti kysyä, halusinko mukaan! Toivon, että voin vielä kesän jälkeenki harrastaa tätä, koska tää on just sitä mitä mä rakastan tehä!

Oon myös käyny salilla aika pian synnytyksen jälkeen ja nyt taas kävin pitkästä aikaa. Päätin nyt kyllä ottaa itteeni niskasta kii ja alottaa tän salilla käymisen ihan harrastuksena, koska mulla on tavotteita, joihin haluan päästä. Ei muutaku kunnon salivaatteitten ostoon ja treenaamaan!



Sitte vähän musiikista...

RAKASTAN musiikkia ja voisin tehdä pelkästään sitä työkseni. Sen huomaa myös siinä, että laulan aina kotona jos oon yksin tai pelkästään Sannin kans. :D Musiikki on ollutki mulla joskus harrastuksena. Nimittäin oon soittanut oboeta muistaakseni suunnilleen kolmisen vuotta. Mun opettaja oli paras ikinä ja teoriaopettaja kans! Se kiinnostus lopahtikin sitte, ku se miun opettaja jäi äitiyslomalle ja sen tilalle tuli yks mies.. Se aika oli ihan järkyttävää. Itkin kotona melkeen aina ku piti lähtee harkkoihin ja joskus saatoin yhtäkkiä purskahtaa itkuun siellä tunnillaki. Se mies oli ahistava, pelottava, tunkeileva, ällöttävä ja karvanen (niin pahasti että se oli pakko mainita).

Mulle tuli vaikeuksia hengittämisen kans ja pyysin lähes aina saisinko istua sillon ku soitan, koska muuten mua alko aina pyörryttää eikä happi kulkenu kunnolla (oboen soitto kun on oikeesti raskasta). No se sitte alko kyllästyä mun istumiseen ja suorastaan pakotti mut aina kokeileen seisaaltaan ja mä ihan itku kurkussa koitin siinä soittaa ja huojuin vaa ku pyörrytti. Eikä tää mies välittäny mitään vaa ''kannusti'' mua yrittämään aina vaa lisää. En vaan pystyny enää ja rojahin siihen tuolille ja aloin itkee ihan hysteerisesti. Sanoin sille ihan suoraan että ''tää ei toimi yhtään, en voi jatkaa jos sä oot mun opettaja''. Se luultavasti ymmärsi, enkä tiiä mikä siinä oli, et se oli mua kohtaan semmonen. Jätin monia tunteja välistä, mut ei niitä enää onneks ollu paljoa jälellä tän kyseisen miehen kans.

Maria tuli takasin ja ajattelin et nyt kaikki taas on hyvin. No, ei sittenkään ollut. Mulle oli jäänyt siitä miehestä traumat. Soittotunnit oli ahistavia ja purskahin itkuun melkeen joka kerta, vaikka siinä oli taas se tuttu ja turvallinen opettaja. Joka kerta ku olin soittanu vähä aikaa, pyysin jos saisin istua ja henkeä rupes taas ahistaan. Yritin jatkaa, mut siitä ei vaan tullu mitään. Me sitte puhuttiin näistä asioista paljon, lähes joka kerta, ja päädyttiin siihen tulokseen et mun on parasta lopettaa kokonaan. Se oli vaikea, hyvin vaikea päätös.

No nyt oon sit aatellu, että jatkaisin musiikkiharrastusta, jos tanssia en enää jatka. Laulutunnit kiinnostais mua ihan sairaan paljon, tai siis ku rakastan laulamista ja se on se mun juttu.

Uusi intohimoni, ruoka...

Oon ihan hurahtanut ruuanlaittoon! En malta oottaa et saan kokata mun omalle pikku perheelle meiän omassa kodissa. Saan tehä just sitä ruokaa mitä haluan ja saan tehä sen just mun tavalla. Tykkään kokeilla tosi paljo erilaisia ruokia ja oon vähä enemmän semmonen 'hienostelija', ku kotiruuan valmistaja:D tai siis en tykkää tehä mitään lihapullakastikkeita tai semmosia, vaan jotain pastoja, sushia haluaisin kokeilla ja kaikkee sen sellasta. En siis missään nimessä väitä että kotiruuassa ois jotain vikaa! Tännekki saattaa alkaa ilmestyä ruokakuvia, koska muutto on lähempänä ku uskottekaan ja sitte nää ''Sara's kitchen'' jutut vasta alkaakin ;)

Tulevaisuuden suunnitelmia...

Mun unelma olis kolme lasta, viim. ku oon 25 vuotias, itse rakennettu talo Tomin kans, hyvät ammatit (eli mulla kosmetologi, ja että olis oma yritys, kampaaja, vaatemyyjä tai joku musiikillinen ura) ja ihanat ystävät lähellä. Oon myös harkinnut psykologiks ryhtymistä, koska musta joskus tuntu, että osaisin sen paremmin ku yks pätevä psykologi. Ja tykkään tosi paljon auttaa ihmisiä ja oon vähä semmonen ihminen et ''ihan sama mulle, kunhan muilla on hyvä olla''. Se ei kyllä aina oo ihan hyvä asia, välillä pitää myös ajatella itteensä ja onneks kyllä osaanki. Myös hääpukumyyjä olis kiinnostava sekä personal trainer. Saapi nähdä, onneks tässä on vielä lukio aikaa miettiä, mitä oikeesti haluan.



Vähän ulkonäöstä...

Oon saanut paljon kauhisteluja ja palautetta, siitä että olisin liian laiha. Okei, ehkä mä oon alipainonen ja siro, mutta mä oon ollut aina. Miks tuntuu että kukaan ei vaan tajua sitä? En varmasti oo ainut kuka on ollut aina alipainonen eikä voi asialle mitään. Mulle jälkitarkastuksessaki ja neuvolassa yleensäkin muistutetaan siitä että oon liian alipainonen, ku painoin synnytyksen jälkeen vähemmän, mitä ennen sitä. En voi asialle mitään, en vaan liho vaikka syön joskus ku mikäki lehmä. (Neuvolassa mulle vaan sanottiin että mun pitää jatkaakki sitä lehmänä olemista :D) Mielestäni oon normaalikokonen ja vähintääki sen näkönen, koska mulla on vieläkin mahassa vähän ''löysää raskausihoo'' joka näyttää läskiltä. Ja oon siitä ylpee, sillä ennen mun ihanne oli semmonen tikku millä näky kaikki luut, mutta raskaus muutti mua niin paljon ihmisenä, että ihailen nykyään niitä, joilla on oikeesti muotoja. En häpeä mun vartaloa, vaan oon tyytyväinen siihen. Vielä tyytyväisemmäks tuun, ku alan käymään salilla muuttamassa sen löysän ihon timmiks.

''You're perfect just the way you are. You just need to love yourself''

Lopuks kerron teille ilouutisia !

Voitteko kuvitella, meillä on asunto! Ja me päästään muuttamaan sinne jo perjantaina!!! Oon nyt niin innoissani en meinannu pystyä keskittyä koko postauksen aiheeseen. :D Keskellä kaupunkia iso kolmio, vähä vanhaa tyyliä jossaki mut tapetoin ja sisustan sen niin että siitä tulee mun näköne :') Saatte sit heti asuntopostausta ku se on valmis!

Ja sit vielä toista ilmotusasiaa, joka näkyy tuolla ihan alussa, että jollaki on tänään synttärit! ;) Kyllä kelpaa ku synttäripäivänä saadaa avaimet uuteen kämppään♥

Mut toivottavasti nyt tää postaus anto teille lisää tietoo musta, en ehkä muistanu kirjottaa ihan kaikkee ku oon iha täpinöissäni mut ehkä kerron sit myöhemmin lisää. Aattelin myös että voisin tehä kysymyspostauksen, jos haluisitte laittaa kysymyksiä. Ask on hyvä kyllä sitä varte mut haluisin ihan täälläki vastailla teiän kysymyksiin, koska kaikki mun blogin lukijat ei lue mun askia.

Nyt meen kattomaan pretty little liars, koska jäin koukkuun siihen... HYVÄÄ YÖTÄ ♥

                                                           

                                                                      ~Sara