10/22/2014

Tired but proud mom

Ihmiset ihmettelevät; mikset ole koulussa joka päivä, miksi menet niin aikaisin nukkumaan, miten niin et ehdi tehdä läksyjä, miten et muka jaksa panostaa kouluun täysillä, miten niin on koko ajan kiire, miksi sitä ja mikset tätä.. ja ennen kaikkea, miten voit olla niin väsynyt?

Vastaus on hyvin lyhyt ja yksinkertainen. Koska olen äiti.

Tätä selitystä ei voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut. Olen edelleen sitä mieltä, että äitinä olo ei ole niin raskasta, kun minun annettiin luulla. Olen pärjännyt hienosti ja olen erittäin ylpeä itsestäni. Kuitenkin välillä tuntuu, että ihmiset odottavat minulta liikoja. Ei, en pysty pitämään asuntoa siistinä koko ajan, en jaksa herätä joka aamu 6-7 aikaan ja hyppiä riemusta koko loppu päivää, en jaksa enkä pysty kiitettävään koulupanostukseen, en halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani läksyjä tai kotitöitä tehdessä, joskus tarvitsen omaa rauhaa, en aina jaksa kokata kunnon ruokaa, enkä aina voi muistaa kaikkea. Tämänhetkinen elämäntilanne vaikeuttaa jaksamistani entisestään ja siksi juuri nyt avaudun tästä.



Tälläkin hetkellä istun kotona sohvalla, pakottaen silmät pysymään auki, koska päässä jyllää kaaosmainen sanavarasto tätä tekstiä varten. Ja kyllä vain, yllätys yllätys, nukuttiin Sannin kanssa pommiin ja eihän se herätyskello ehtinytkään soida kuin 20 minuuttia, ennenkuin sen ääni kantautui minun korviini. Ei muutakun tyttö syliin, pupu mukaan, vessaan jotenkin kummasti tyttö sylissä ja sen jälkeen Sannin vaari olikin jo ovella hakemassa meitä. Äkkiä Sannille vaatteet jostakin ( taisin laittaa kolme kerrosta...) ja äitille housut jalkaan, hoitolaukku valmiiksi ja sitten menoksi. Meinasin kyllä aluksi mennä puoli 10 kouluun, mutta mielummin nukahdan kotiin sohvalle kuin koulun pulpetille. Joten tämän päivän opiskeluksi saa riittää espanjan tunnit.

Lyhyt avautuminen saa nyt riittää, mutta sen vielä sanon, että älkää tuomitko jos ette oikeasti tiedä kuinka raskasta esimerkiksi äitinä olo on.. ja kaikissa muissakin tilanteissa. Ja jos joku nyt tulkitsi tämän tekstin sillä lailla, että olen vain pieni teiniäiti, joka ei jaksa arkea lapsen kanssa, niin ei, tämä ei ollut millään lailla viittaus sellaiseen. Uskon, että aika moni äiti voi samaistua tähän edes jollakin lailla. Pitäähän meidän äitienkin saada joskus vähän purkaa tunteita ;)

Sannin synttärit lähestyy kovaa vauhtia, sillä ne tosiaan on jo ensi lauantaina ja tottahan toki tällä äidillä on järkyttävä kiire ja stressi. Kaikki on onneksi vihdoin mietitty ja suunniteltu valmiiksi, kutsut on lähetetty, mutta oikeastaan mitään muuta ei ole tehtynä, kuin suursiivous aloitettu ja Sannin mekko ostettu. Vielä riittää tekemistä kamalasti ja loppuviikko meneekin niitä järjestellessä.

Asiasta toiseen, tässä välissä on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä, ja jotta tää postaus ei jää ihan kuvattomaksi, niin ajattelin laittaa kuvina pieniä asioita kuluneilta viikoilta.

Sain vihdoin ostettua tän kauan himotun toppatakin!

.. Ja kellon josta oon haaveillu kans varmaan miljoona vuotta.

 Operaatio blondaus onnistui!! 

Edelleen välillä mietin, mitä ihmettä mää teen lukiossa... :D ei tajua niin ei vaan tajua!

Kuinka suuri helpotus voikaan olla, kun lapsi rakastaa hampaiden harjausta!


Sitten vielä vähän ilmoitusluontoista asiaa. Meidän asunto on nyt melkein kokonaan siivottu (siis ihan suursiivous, huonekalut siirretty oikeisiin paikkoihin ym.), joten jos puhelimen laatu vain kelpaa, niin voisin tehdä asuntopostauksen kuvilla. Kun kameraan saan laturin, niin videonkin voin tehdä, siitä saa varmaan paremman käsityksen, millanen kämppä tää oikeesti on. :)

Olisi kiva jos kommentoisitte, mitä tykkäsitte ja millasta haluaisitte jatkossa! 

                                                    Kiitos kommentista! ♥