1/08/2015

Synnytyksestä palautuminen

Moikka!

Mulle just joku ihana lukija ehotti et kertoisin miten ja kuinka hyvin oon synnytyksestä palautunut. Sitä on jo kyselty niin kauan, että päätin nyt vihdoin toteuttaa sen, kun synnytyksestä on kuitenki kulunut jo reilu vuosi. 

Ennen raskautumista mun paino oli vähän reilu 40kg. Tuolloin mulla oli itseni kanssa ongelmia ja lopetin syömisen lähes kokonaan. Mua ällötti melkeen joka ruoka, eikä tehny ikinä mitään mieli. Aamupalan kuitenkin pakotin itseni tunkemaan vaikka väkisin suuhun oksentamatta, koska en olisi pärjännyt koulussa edes silloin ilman sitä. En voi ymmärtää niitä ihmisiä ketkä ei syö ikinä aamupalaa! :D Yhtäkkiä kuitenki mun ruokahalu alko tulla vähintään kolminkertasena takasin ja söin koulussakin joka päivä. Olin siis raskaana, se oli selvä merkki! 

Raskaus ei hirveesti nostattanu mun painoo ja sitä välillä neuvolassa ihmeteltiinkin, että onpas kamalan pieni vauva tulossa, kun koko raskausaikana mun paino nousi vain 8kg. Olin siitä kyllä tosi helpottunu, mutta sen verran jäi sitä itseinhoa, että joka kerta kun sinne vaa'alle piti astua, mua ällötti miten 'paljon' painoa oli kertynyt. Pääsin kuitenkin sen yli pikkuhiljaa, onneksi. 


Synnytyksessä lähti suurin osa kiloista saman tien. Pieni pömppömaha jäi, mutta se lähti todella nopeasti, eikä se paljoa ylimääräistä painoa tuonut, sillä kun käytiin äitiysneuvolassa juttelemassa enmuistamilloin mutta tosi pian synnytyksen jälkeen niin mun paino oli vähemmän kuin ennen raskautumista. Ah, sitä onnen tunnetta! Kerrankin oli mukava katsoa sitä vaa'an näyttämää lukua. Mutta, nykyään mua vaan ärsyttää kuinka tyhmä oon ollu, koska oon ollut koko ajan liian alipainonen, eikä mun pitäs todellakaan olla enää yhtään kevyempi ja siitä siellä neuvolassa sanottiin ja aika kovastikki.



Enää mulla ei ole ongelmia mun vartalon kanssa (ainakaan hirveästi). Tää ikä on just se kun on niitä ulkonäköpaineita yms ja kyllä mäkin myönnän että aika paljon mietin, miltä näytän. Mutta en tee sitä miellyttääkseni muita. Teen sen itteni takia. Koska mulla on hyvä olla kun tiedän etten näytä ihan zombilta. Mun mieliala on korkeemmalla. En käytä 5kiloo meikkivoidetta yms vaan edes pieni säväytys kasvoille, niin mun itsetunto kohoaa huomattavasti. 





Salilla kävin jokusen aikaa viimevuonna?, mutta se tuotti lähinnä tulosta vain käsissä ja jaloissa. Kaikki muu on lähtenyt ihan vain imetyksellä (jota tosin kesti vain 2kk), Sannia kantamalla, liikkumalla normaalimäärin, kävelylenkeillä ja yleensäkin vain Sannin kanssa touhuamalla. En ole oikeastaan mitään tehnyt saadakseni vatsan litteäksi. Se on tullut ihan itsestään enkä sitä sen kummemmin ole ajatellut. Vatsalihakset haluaisin kyllä vielä paremmin saada esiin ja sen eteen aion tehdä töitäkin, mutta en ihan vielä, sillä kesäänkin on aikaa! :D 

Anteeksi kuvien huono laatu, meiän kodin valaistuksessa iphonen kameran laatu on jotain ihan hirveetä... Vielä semmosen jutun haluan paljastaa, että meillä on tässä mietteillä aika isoja muutoksia, mutta ne saa luvan pysyä vielä salaisuuksina ;) lupaan kertoa niistä tarkemmin vähän myöhemmin!


Toivottavasti tää edes vähäsen oli sellanen mitä halusitte! Mukavaa päivänjatkoa <3

                             ~Sara